SPEKTRE
Sysilouhien sukua

Etäällä Pohjan mailla
hylätty linna on,
nimeä muurit vailla
on vanhan raunion.
Vain harvoin siellä sulaa jää,
se kulkijoita peljättää.
Aarteita turhaan etsii
ken sinne kiipeää.

Vuorelle matkallansa
on tullut tyttönen,
jääkarhu kerallansa,
auttajaa kutsuen.
Tuo hornan henki onneton
jo saavuttanut heidät on,
kun siivet sysilouhen
pimentää auringon.

Sai Nonna kummissansa
sen tulla tuntemaan:
on sysilouhen kansaa,
sen verta suonissaan.
Taas matkaan kera Fenrisin
hän varjomaan käy vaaroihin.
- Sen jälkeen rauhan saanut
on henki Scaflocin.