SPEKTRE
Sarasvatin hiekkaa

Alus mereen sukeltaa: vanhat muurit pilkottaa,
tääll on kaupunki mahtava, muinainen.
Sieltä löytää mantereen, Atlantiksen vajonneen,
hiekka Sarasvatin peittänyt on sen.

Mannerjäille saavuttiin, lumi hohti, narskui niin,
meri myrskysi kuin olut kuohuva.
Heti rantaan kuljettiin, jäiset luolat tutkittiin,
oli tunnelma niin uhkaava.

Oi jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
tämän maailmani, pallon valtavan!
Tsunamit jos tuhon tois, toivo sentään jäädä vois,
muisti kulttuurin talteen korjataan.

Jäätiköt nyt liikahtaa, jalan alla vavahtaa,
vesi kylmänä kuohuu ja odottaa
Mannerjäät kun lohkeaa, vedet nousee, peittyy maa
meitä myöhäistä on pelastaa.

Oi jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman
tämän maailmani, pallon valtavan!
Tsunamit jos tuhon tois, toivo sentään jäädä vois,
muisti kulttuurin talteen korjataan.