SPEKTRE
Konkari

1. Toisien mielestä lienen
hurja samooja vain,
vaikka ylhäistä veri on mun suonien,
muille mä paljasta en, ja-ja,
muille mä paljasta en.

Annan toisten mä keräellä suuret Sormukset,
ne multa pitkät vain saa.
Vaikka metsiä samoan ja laulu soi,
en kohtaloain vältellä voi, ja-ja,
määrääni en vältellä voi.

2. Äiti näin matkaan mut laittoi,
lausui kun lähdin pois:
"Ihmisille toivoni antavan nään,
itse sitä ilman mä jään, ja-ja,
itse ilman toivoa jään."

Annan toisten mä keräellä suuret Sormukset,
ne multa pitkät vain saa.
Vaikka metsiä samoan ja laulu soi,
en kohtaloain vältellä voi, ja-ja,
määrääni en vältellä voi.

3. Sormuksen saattue kutsuu,
pian heitä käyn johtamaan.
Matkan päässä mua odottaa valtakunta,
mun siihen täytyy alistua, ja-ja,
kruunu päähän painettava.

Annan toisten mä keräellä suuret Sormukset,
ne multa pitkät vain saa.
Vaikka metsiä samoan ja laulu soi,
en kohtaloain vältellä voi, ja-ja,
määrääni en vältellä voi.

Annan toisten mä keräellä suuret Sormukset,
ne multa pitkät vain saa.
Vaikka metsiä samoan ja laulu soi,
en kohtaloain vältellä voi, ja-ja,
määrääni en vältellä voi!