SPEKTRE
Huviretki tienpientareelle

Kun lauantain laivalla matkustat Saareen,
sen kunnailla muistat kai muukalaisväet,
ne ongelmajätteet ja vaarat ja haaveen,
ja polkuja Stalkerin kulkevan näet.
Siis ilmaan nyt muutama mutteri heitä,
käy varjojen leikkiä tarkkailemaan:
:,:ei turvassa kulkea voi näitä teitä,
kun miehestä mittaa ne käy ottamaan.:,:

On Vyöhykkeen niityt kuin lietteinen syli,
yön helmassa syyhystä vapisee maa.
ja taivaskin kaartuvi vainajain yli,
ja polttava untuva karrelle saa.
Voit täysiä Tyhjiä ruohosta löytää,
vaan hopeinen seitti sun surmata voi,
:,:ja jos velhonhyytelöön jalkasi töytää,
niin kumiksi koipesi tuo amputoi.:,:

Jos hengissä palaat, niin onnistui retki,
jos saalista saat, niin se ihme jo on.
Vaan Stalkerin mielessä aina on hetki,
kun löytynyt viimein ois tuo mahdoton:
jos painovoiman miinaan et tallo,
jos polulta jalkasi ei kompuroi,
:,:on jossakin kätkössä Kultainen Pallo,
ja kaikki sun toiveesi täyttää se voi.:,:

Sen kunniaks Saarelle teemme me retken,
kun heinäkuun päivät on hehkeimmillään,
ja lehdossa nurmella vietämme hetken
nyt yhdessä, seurassa fandomin tään.
Siis kallista pulloa, makkaras paista,
kun grillissä leikkivät säkenet lyö,
niin hyvält ei muualla piknikki maista,
nyt kauaksi unhoita huoli ja työ,
ja jos onkin onni tuo katoavaista,
sen kaikille lahjoittaa kesäinen yö.