SPEKTRE
Gollum

La la la laa, la la la la la laa

Jäi Mordoriin niin monta elämää
ja elämää ei Mordoriin nyt jää.
On tornit sortuneet, on rotkot haljenneet,
on polut vuoreen päättyneet.

Mä ensin näin sen renkaan kultaisen
ja omaksein mä tahdoin Aartehen.
Vuorten onkaloon, luolien pimentoon
jäin piiloon kanssa sormuksen.

Ne huijas mun! Ne kaikki tahtoo sen,
ne vieneet on mun ainoon Aartehen!
Seuraan perässä, on kunto terässä,
kun ryömin halki rotkojen.

Taas tuijottaa tuo silmä tulinen -
se ruhtinas örkkien, aaveiden.
Ei huomaa Isäntää, hän vuorta kiipeää,
ja jälkiään näin seurailen.

Niin polttaen löi tuli kasvoihin
kun kädestään sen vihdoin nappasin.
Sormen purin näin, se oli kielelläin
niin lämmin, suolan makuinen.

Sain takaisin mä viimein Aartehen,
ja laavan tuskin tunnen tulisen.
Kuulen korvissain nyt turhan huudon vain
- ja sulaa mahti Sormuksen.

Jäi Mordoriin niin monta elämää
ja elämää ei Mordoriin nyt jää.
On tornit sortuneet, on rotkot haljenneet,
on polut vuoreen päättyneet.

La la la laa, la la la la la laa