SPEKTRE

Psykologisen scifin mafia 14.12.

Tiistaina 14.12. kokoontui Falls'in kellariin 15 spektreläistä tavallista akateemisempaan mafiaan keskustelemaan ja kuuntelemaan, mitä mieltä Markku Soikkeli on psykologisesta scifistä. Lisätietoa aiheesta saa vaikkapa Soikkelin tekeillä olevasta artikkelista.

Scifin luonnetta käsiteltiin yleisemminkin; Thomas Disin mukaan parasta ja pahinta on, että scifi on lastenkirjallisuuden alalaji. Susan Sontag taas huomauttaa, että scifi käsittelee asioita, joita mikään muu elämänalue ei ottaisi esille. Sontag ja Proderick liittävät 50-luvun kultakauden scifin miesten toiveisiin ja pelkoihin, erityisesti työhön liittyen. Tieteen popularisointi sopiikin juuri miespuolisille lukijoille.

Tunnetun filosofin Fredrick Jamesonin mielestä scifi ei kerro tieteestä vaan epätavallisista psykologisista tiloista, siihen liittyy maailman jäsentäminen järjestelminä. Hän pitää lisäksi scifin olennaisena osana arkkitehtuuria: elämme järjestelmissä, joihin scifi antaa karttoja.

Scifissä usein liioitellaan ihmisen suhdetta ympäristöön, esitetään kysymyksiä tyyliin "entä jos kaikki olisivat lapsia/robotteja/jotainmuuta?" ja näin renderöidään koko kokemusmaailmaa yksittäisellä asialla. Tästä hilpeänä esimerkkinä oli tarjolla A Door into Ocean, jossa vesimaailmaa asuttivat jakamisen käsitteillä puhuvat vesieläinlesbot.

Scifiensyklopedian mukaan psykologia ei ole vaikuttanut scifiin, mutta tämä tyrmättiin mafiassa aika yksimielisesti. Psykologisen scifin yleisimpiä teemoja ovat Soikkelin mukaan alienaatio, angst, yksinäisyys, skitsofrenia ja paranoia, joista viimeksimainittu onkin scifin perustila. Scifin perusteemana on myös ihmisen toiminta yksin maailmankaikkeudessa, johon voidaan suhtautua joko pakokauhulla tai ihmiskuntaa hakemaan tulevien laivojen odottelulla.

Keskipisteongelmat on jo ratkaistu, eikä ihmistä enää pidetä maailmankaikkeuden keskipisteenä, joten scifi käsittelee nykyään suhdettamme tekemiimme esineisiin. Metonymiassa osa edustaa kokonaisuutta, tekniset laitteet ihmistä. Päivittäin - myös silloin, kun sitä ei tarvita - mukana kulkeva diskettikotelo on Markun scifistisin esine ja kyborginen kytkentä.

Psykologinen scifi käsittelee riippuvuuttamme näistä esineistä, merkityksen antamista niille ja niiden animointia. Metonymian lisäksi persoonallisuuden projisointi yleisemmin on tyyppillistä.

Myös Asimovin robotiikan lait ovat kiinnostavia psykologiankin kannalta, ne ovat kristillisen orjamoraalin testausta. Robottien odotetaan pystyvän toimimaan aina oikein muutaman yksinkertaisen säännön perusteella, kun ihmisille ei riitä edes paksu lakikirja ja valtava oikeuslaitos.

Glamour-kirjan mukaan on olemassa niin loisteliaita ihmisiä, että ne voivat liikkua muiden keskellä huomaamatta (kirjan nimestä olen epävarma enkä kirjoittajaa tiedä, koska tiivistelmälappu ei ole nyt saatavilla). Kirjan mukaan persoonat ovat samanlaisia, ja me vaihdettavissa keskenämme. Tähän liittyy myös konfabulointi: muistamme asioita niin kuin meitä ohjaillaan muistamaan, valheellisten muistojen syöttämisestä on tieteellisiäkin tutkimuksia. Lisäksi olemalla vuorovaituksessa toisten kanssa ikään kuin siirrämme itseämme eteenpäin, monistaudumme.

Toinen psykologisen scifin klassikko on The Mind of Mr Soames, jossa syntymästään asti koomassa ollut herää ja näin lapsen mieli joutuu aikuisen ruumiiseen. Autismi positiivisia vaikutuksia käsittelee puolestaan Speed of Dark, jossa autistiset ihmiset ovat erityisen hyviä joihinkin töihin. Samaa aihetta on Kuvastaja-palkitussa ja Finlandia-ehdotetussa Nokian nuoriso-ohjaajassa ja toisaalta kuulovammaisten tarinaa kertoo Käsillä toinen tarina.

Psykologisen scifin klassikoiksi luettiin Jekyll ja Hyde, vahvasti psykologisesti perusteltu 1984 ja tietenkin myös Uusi uljas maailma. Psykologiaa löytyy myös Philip K. Dickin kirjoista ja TV-sarjasta Prisoner ihmismuunteluineen.

Esille otettiin myös Reading by Starlight -kirja, jonka eräässä artikkelissa todetaan scifin erääksi tehtäväksi ja olemassaolon syyksi tieteisfiktion luonteen tieteen alitajuntana: Scifissä voidaan käsitellä asioita, jotka tiede jättää huomiotta.

Ryhmäpersoonia ei scifissä juuri tarkkaan käsitellä, se on vain yksi juttu muiden joukossa symbiootteina tai muuna arkipäiväisenä. Veden musiikissa mieli hajaantuu rihmastoiksi, Enemmän kuin ihminen taas esittää ihmisryhmän, jossa viisi ihmistä yhdessä muodostaa superryhmämielen, yksilöinä he ovat vain palasia, joku jopa idiootti. Myös toisessa tarinassa tehdään viisikkoryhmiä tällaiseen tarkoitukseen kehitetyssä keskuksessa: Prosessin seurauksena yksilöllisyys katoaa, mutta yhdessä ryhmämieli on yleisasiantuntija, joka lähetetään kaukaisiin paikkoihin ratkomaan siirtolaisten ongelmia. Muurahaisten kaltaisten olentojen ryhmämieltä taas kuvaa George R. R. Martinin The Sandkings. Ryhmämieliin liittyen jossain esiteltiin myös hahmo, joka oli tietyn ryhmän luonteiden keskiarvo.

Scifissä on myös pohdittu, montako persoonaa mahtuu yhteen ruumiiseen (vastaus on 20) ja identiteettien lataamista esimerkiksi kyborgikytkennällä, avaruussairaalasarjassa lääkäri lataa tarvittavan lajin anatomiatiedot, mutta valitettavasti samalla latautuu persoonallisuus. Tähän liittyy toinen kysymys, muuttuuko ihmisen persoonallisuus, jos häneen ladataan lisää tietoa. Taitojen lataamista sivuaa myös TV-sarja Kameleontti, joka pystyy epäinhimillisen nopeasti oppimaan minkä vain ammatin. Aikahypyssä taas tiedemies siirtää mielensä toiseen aikaan ja toiseen ihmiseen.

Kehittynyttä tekoälyä voi myös käyttää psykologisena tarinaelementtinä. Gatewayssä on kehystarinana Basic-kielellä kirjoitettu tekoälyterapeutti. Toisessa tarinassa ihminen on viettänyt kaiken aikansa verkkokeskusteluissa ja uloslähtiessään huomaa olevansa maailman ainoa ihminen.

Muina mafiassa mainittuina esimerkkeinä psykologisesta scifistä Connie Willisin Passage kertoo mielen ääritiloista ja toisaalta Banks esittelee persoonallisuuksi varsin liberaalia tallennusta ja rakentamista. Unohdetuissa taas on muistinmuutelua. Unikuvien muutamista todellisuudeksi on käsitellyt mm. Ursula LeGuin.

Mafiassa mainittuja

Kirjoja:

  • Klassikoita
    • Aldous Huxley: Brave New World (Uljas uusi maailma)
  • Asiatekstiä
    • Damien Broderick (toim.): Reading by Starlight
  • Ryhmämieliä
    • Theodore Sturgeon: More Than Human (Enemmän kuin ihminen)
    • George R. R. Martin: Sandkings
  • Muita
    • Elizabeth Moon: The Speed of Dark
    • Frederik Pohl: Gateway (Avaruuden portti)
    • Connie Willis: Passage
    • Banks
    • Mirjam Kälkäjä: Käsillä toinen tarina
    • Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja
    • Joan Slonczewski: A Door into Ocean
Elokuvia
  • Unohdetut
  • Mind of Mr Soames
TV-sarjoja
  • Prisoner
  • Kameleontti
  • Aikahyppy

Ari Seppi