SPEKTRE

Yhteiskuntajärjestelmämafia 12.10.

Syksy jatkui lupaavasti, kun paikalle saapui 12 spektreläistä keskustelemaan yhteiskuntajärjestelmistä scifissä ja fantasiassa. Marraskuun aiheeksi sovittiin fantasian kliseet.

Alussa puheenaiheena oli tälläkin kertaa teatteri: Totuus sai vieläkin kehuja ja Macbethkin oli kuulemma hyvä jo avoimissa harjoituksissa. Uusista kirjoista lukemaan käskettiin Tero Niemen ja Anne Salmisen Nimbusta ja tähtiä.

Fantasiassa suositaan helposti kirjoitettavia feodaaliyhteiskuntia, ja syvälliset pohdinnat ovatkin harvinaisia. Lähimmäksi fantasian yhteiskuntapohdintaa taidettin päästä tarinassa, joka yritti perustella roolipelikliseisiin perustuvan yhteiskunnan toimintaa. Valitttavasti tarinan nimeä ei muistettu.

Taikuuden vaikutuksesta yhteiskuntaan oli myös puhetta. Vaikutus todettiin puutteelliseksi: Vaikka taikuus olisi niin tavallista, että sen pitäisi vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, eivät kirjailijat ole vaivautuneet vaikutuksia pohtimaan. Harry Potterin maailma on yksi päinvastainen esimerkki, mutta siinäkin kaikki jää vähän irralleen. Kirjoista löytyy kyllä esimerkkejä, miten taikuus muuttaa yhteiskuntaa, mutta itse yhteiskunnan rakennetta ei silti kuvata, ja muutenkin johdonmukaisuus unohtuu aina välillä.

He-Man-maailmaa pohdittaessa taisimme tulla siihen lopputulokseen, että Eternian yhteiskunta pysyy keskiaikaisena, koska kaikki tekninen kehitys suunnataan aseisiin. Peltoja hoidetaan vielä härkävoimalla ja viestintä nopeajalkaisilla läheteillä. Sikäli Eternia on kyllä kehittynyt yhteiskunta, ettei kuolemanrangaistusta ole käytössä.

Yhteiskunnallisia scifi-klassikoita ovat tietenkin 1984 ja Uljas uusi maailma. Hallitusmuodot scifissä ovat useimmiten monarkioita: Asimovin kirjat, Dyyni, Warhammer, yleisesti tunnetuimpana Tähtien sota. Heinlein sijoittaa aurinkokunnan monarkkihallituksen kuuhun kirjassaan Panoksena tulevaisuus. Esimerkkinä scifistisestä sääty-yhteiskunnasta mainittiin Stefano Bennin Baol, joka kertoo myös television ja muiden medioiden vaikutuksesta yhteiskuntaan.

Myös uskonnollisia ja sotilaallisia yhteiskuntia esiintyy. Hyperionissa porttiyhteyden katkeaminen muuttaa planeetan uskonnolliseksi yhteiskunnaksi ja Robert Silverbergin Majipoor-maailman hallintoakin pidettiin puoliuskonnollisena hallintoon kuuluvien unihallitsijoiden vuoksi. Warhammerissa taas keisari on suoraan jumala. Sotilaallisempaa yhteiskuntaa löytyy Heinleinin Starship Troopersista sotilaille rajattuine äänioikeuksineen kaikkineen.

Totalitaristinen hallitusmuotokaan ei ole millaan lailla harvinainen scifissä; Judge Dredd tuomarikollegoineen suojelee vapaata maailmaa kaikenlaisilta uhkilta ja muilta vandaaleilta. Marshall Brainin nettinovelli Manna taas kertoo tiukasti hallitusta Amerikan mantereesta ja ihmisten ja koodin vapauteen uskovasta Australiasta. Yhtiöiden hallitsemia yhteiskuntia löytyy erityisesti tummemmasta scifistä, kuten kyberpunkista, toisena esimerkkinä mainittiin Avaruuden kauppamiehet.

Kapitalismin ja anarkian suhteesta kertoo Ursula Le Guin kirjassaan Osattomien planeetta, jossa rikkaat kapitalistit elävät varsinaisella laneetalla ja anarkistit puolestaan kuussa. Anarkiaa kuussa tarjoaa myös Heinleinin Kuu on julma: kaikki on sallittua, mutta virheet saattavat johtaa kaikkien kuolemaan. Kommunismia löytyy ainakin Lemiltä.

Modernimpaa johtajanvalintaa esittelee Banks kirjassaan Pelaaja, jossa monarkki valitaan eräässä pelissä sijoittumisen perusteella. Clarken Kaukaisen maan lauluissa hallitsija taas arvotaan. Jossain vanhassa novellissa (nimeä ei muistettu) päätöksentekijäksi valitaan kaikkein keskiarvoisin ihminen. Koneet puolestaan hallitsevat John Varleyn Steel Beachissä ja joissakin Äärirajat-TV-sarjan jaksoissa.

Kirjallisuudesta todellisuuteen vaihdettiin, kun alettiin puhua Freedom Ship -laivasta, jonne aiotaan perustaa oma yhteiskunta. Freedom Shipin nimi havaittiin huvittavaksi ottaen huomioon kuin vähän vapautta laivalla oikeasti on. Scifistisempiä laivakaupunkeja löydettiin China Miévillen kirjasta The Scar ja Waterworld-elokuvasta.

Yksilön ja yhteisön suhdetta taas on käsitellyt Yevgeny Zamyatin kirjassaan Me. Siinä hän esitteli yhteiskunnan, jossa minuus oli kielletty. Yksilön suhdetta vieraisiin yhteiskuntiin löytyy puolestaan Storm Constantinelta, joka kuvaa ongelmia, joihin erikoisempaa ammattia omassa yhteiskunnassaan hoitava voi joutua ympäristön muutoksen jälkeen. Näin käy helposti, jos ammatti on kuolevien ihmisten kuristaminen.

Lopuksi toivottiin kevyempää aihetta ensi kerraksi, fantasian kliseet täyttänevät tämän toiveen.

Mafiassa mainittuja
===================

Kirjallisuutta:

Klassikot:
- George Orwell: 1984 (1984)
- Aldous Huxley: Brave new world (Uljas uusi maailma)
Taikayhteiskunta:
- J. K. Rowling: Harry Potter -kirjat
Sääty-yhteiskunty ja median valta:
- Stefano Benni: Baol
Monarkioita:
- Robert A. Heinlein: Double Star (Panoksena tulevaisuus)
- Useita eri kirjoittajia: Warhammer
- Frank Herbert: Dune (Dyyni)
- Asimovilla useita
Anarkiaa:
- Ursula Le Guin: The Dispossessed (Osattomien planeetta)
- Robert A. Heinlein: The Moon Is a Harsh Mistress (Kuu on julma)
Yhtiöscifiä:
- Kyberpunk (yleisesti)
- Frederik Pohl: The Space Merchants (Avaruuden kauppamiehet)
Koneet hallitsevat:
- John Varley: Steel Beach
Muita:
- Robert A. Heinlein: Starship troopers
- Marshall Brain: Manna
   * http://marshallbrain.com/manna1.htm
- Yevgeny Zamyatin: (Me)
- Iain M. Banks: The Player of Games (Pelaaja)
- Arthur C. Clarke: The Songs of Distant Earth (Kaukaisen maan laulut)
- Robert Silverberg: Majipoor-sarja
- China Miéville: The Scar
- Storm Constantine: ?
- Ursula Le Guin: The Day before the Revolution

Sarjakuvia

- John Wagner, Carlos Ezquerra: Judge Dredd
- Alan Moore, Ian Gibson: The Ballad of Halo Jones

TV-sarjoja ja elokuvia:

- He-man
- Tähtien sota
- Äärirajat


Ari Seppi

Lisäys

yksi yhteiskunnallisen scifn - ja scifin yleensä - suurimpia nimiä jäi kokonaan paitsioon. Tarkoitan siis nimimerkki Cordwainer Smithiä, jonka luoma Ihmistaito (alk. Instrumentality of Mankind) on erittäin mielenkiintoinen ja looginen yhteiskuntakuva. Minulle on jäänyt tunne (vahvistusta en ole saanut), että esimerkiksi Ian M. Banksin Kulttuuri on saanut siitä hyvin vahvasti vaikutteita.

Toisaalta Ursula K LeGuin on käsitellyt yhteiskuntaa miltei kaikissa teoksissaan. Osattomien planeetan lisäksi Pimeyden vasen käsi, Maailma, vihreä metsä ja Maameren tarinat (erityisesti Tehanusta eteenpäin) ovat ainakin minun päässäni hyvinkin yhteiskunnallista spefiä. Jonathan Swiftin Gulliverin retket on sitä myös. Muumeissa asiaa on sivuttu myös - ajatelkaa vaikka syrjäytettyjä hattivatteja tai Mörköä, naisparkaa. Tai Mymmeliä & Haisulia, eläinaktivisteja jo 50-luvulla.

Strugatskin veljesten tuotannnon poliittinen reuna on tutematonta meillä. Gadgie Lebedi, eli Rumat Joutsenet pitäisi kääntää mahdollisimman pian. Mervyn Peaken Gormenghast-trilogia on yhteiskunnallisen ironian huippusaavutus. Taru sormusten herrasta on teos, josta ei aina muisteta sitä, että se on aika yhteiskunnallinen.

Elokuvapuolelta jäivät pois ainakin Apinoiden planeetta - sarja ja Hayao Miyazakin loistava Mononoke Hime. Sarjakuvapuolella mainitsematta jäi ainakin Alan Mooren V for Vendetta.

Ja joo - Robert E. Howardin tarinat ovat hyvinkin yhteiskunnallisia. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka Bran Mak Morn - tarina "Worms of the Earth" tai Conan the Barbarian - tarina "Beyond the Black River", jotka molemmat on julkaistu myös suomeksi.

Eikä tietenkään saa unohtaa kotimaisia tekijöitä. Sinisalon Johanna kirjoitti novellin Suklaalaput jo vuonna 1985. Verrosen Maarit on ollut aina yhteiskunnallinen. Hannu Salaman "Amos ja saarelaiset" pääsi Finlandia-palkintolistalle vuonna 1987. Risto Isomäen ja Kimmo Lehtisen romaanit ovat myös aika yhteiskunnallisia, jos minulta kysytään.


Mixu Lauronen