SPEKTRE

Pahismafia 11.1.

Vuoden 2005 alkajaisiksi 13 ihmistä keskusteli tulevasta yhteistyökokouksesta ja pahiksista.

Aloiteltiin puhumalla pahiksen ja konnan määritelmistä: Pahis oli kohtuullisen selväpiirteisesti hahmo, joka vastustaa hyvishahmoja, ja useimmiten ilkeilee sivullisillekin. Lisäksi pahiksella pitää olla älyä (mikä sulkee pois tappajahait, Hitchcockin linnut, dinosaurukset ja hirmumyrskyt). Hahmo voi tässä määritelmässä vapaamielisesti tarkoittaa myös esimerkiksi instituutiota, klassisimpana esimerkkinä 1984:n yhteiskunta. Pahuuden valtakuntia tietysti riittää, vastapainoksi hyvishallinnoidut alueet ovat harvinaisempia, niistä mainittiin Narnia ja He-manin Kuningas Randorin valtakunta.

Kaikkien pahisten tarkoituksena ei kuitenkaan ole ilkeillä ilkeyden ilosta, heillä vain sattuu olemaan oma ohjelmansa. Darwinin radiossa pahikset ovat vain työtään tekeviä byrokraatteja. Loppujen lopuksi hyvyys ja pahuus onkin toki kiinni näkökulmasta; Louhikin kuvataan pahikseksi, vaikka hyvikset niitä varkaita ovat.

Konna taas voi olla pahis, mutta konna voi joskus olla myös hyvisten puolella, kunhan vain on konnamainen. Konna on ikään kuin pahista lievempi: Esimerkki konna-pahis-rajaviivoista löytyi Tähtien sodasta, jossa senaattori Palpatine on konna, keisari taas pahis. Konnatarinoista mainittakoon Gormenghast, jossa koko linna on kuulemma täynnä konnia. Ja yleensä hyvis-pahis-astelmaltaan jäykissä Forgotten Realms -kirjoissakin seikkailee kuuhaltiakonna.

Lajillisesti elokuvat näyttäisivät olevan kirjoja hedelmällisempää maaperää pahishahmoille, ja scifipahiksia löydettiin yleisestikin ottaen yllättävän vähän. Esimerkiksi Banksilla hyvät ja pahat ovat harvinaisuuksia, paitsi Algebraistissa. Mutta kyllä niitä scifiöhkömönkiäisiä silti löytyi Mustasta pilvestä Warhammerin Genestealereihin. Scifipahisten juurille mentäessä jouduttiin pohtimaan, onko kapteeni Nemo pahis. Fantasiassa taas pahiksia löytyy runsain mitoin myös kirjoista.

Pahikset eivät aina ole visuaalisesti pahiksia. Belgarionin tarun Torak oli paheellisuudestaan huolimatta aluksi hyvännäköinen ja Shrek 2:n prinssipahiskin näyttää hyvältä. Babylon 5:ssä taas pahis-varjoja edustanut Morden näytti miellyttävämmältä, kuin hyviksinä pidettyjen vorlonien Viiltäjä-Jack. Toki myös perinteisiä pahannäköisiä pahiksia löytyy runsain mitoin, esimerkiksi Dyynin Harkonnen: pahiksia, ja lisäksi onnistuneesti inhottavia. Huonoja pahiksia vuorostaan löydettiin ainakin Fifth Elementistä, jonka pääpahis on hassu klöntti, eikä Zorgkaan (joku pienempi pahis, ilmeisesti) kerännyt kehuja.

Eräiden vastushahmojen luokittelussa päädyttiin seuraaviin lopputuloksiin: Saruman on konna ja pahis, Klonkku konna (jos sitäkään), Grima konna, Sauron Pahis ja Voldemort Pahis. Psykopoliisit ovat pahiksia, koska ovat hyviksiä vastaan, vaikkei heitä häijyiksi tuomittukaan. Londo taas liukui ei-pahiksesta pahikseksi ja siitä parannusta yrittämään. Mordred on konna.

Vaikka hyviksen ja pahiksen raja voi joskus olla häilyvä, aidot puolenvaihdot hyvästä pahaan tai toisin päin ovat harvinaisia, mutta välillä niitäkin nähdään. Sellaisia löydettiin London lisäksi muun muassa Universumien tomun Lyran äidistä ja Buffy- ja Angel-TV-sarjoista.

Oma lajinsa on harmaa mössö hyvän ja pahan välimaastosta. Esimerkkejä mössöstä löydettiin niin Blade Runnerista, Babylon 5:n Harmaasta neuvostosta kuin Conanista ja monista Tulen ja jään laulun hahmoista. Borgeja taas on hankala luokitella. Esimerkkinä tiukemmasta hyvä-paha-ajattelusta mainittiin Harry Potter -kirjat, joissa oppilaat jaetaan pahis- ja hyvistupiin jo kouluun saavuttaessa.

Pahisten ja konnien rinnalle (ja osittain ehkä päälleikkäinkin) otettiin hyvisten kiusaksi vielä yksi luokka: vastukset, hahmot joiden ilkeys on kyseenalaista. Ihmiskunnan tuhoajatkaan eivät aina ole pahansuovasti kateellisia, vain itsekkäitä: ne nyt sattuvat tarvitsemaan tätä planettaa omiin tarkoituksiinsa. Aina vastuksia ei voi pitää edes itsekkäinä. Alienit ja predatorit luokiteltiin vastuksiksi, koska ne vaan tekevät omia juttujaan sen kummemmin ilkeilemättä. Vastuksia havaittiin myös Maamereltä ja Roger Zelaznyn kirjoista.

Kaaos on pahaa ja järjestys hyvää -asetelmaa löytyy todella useista tarinoista, mutta usein tätä asetelmaa sekoitetaankin, yhtenä tunnetuimmista esimerkeistä Babylon 5, joka lopuksi totesi sekä kaaos-Varjojen että järjestys-Vorlonien olevan ihan väärässä. Myös Moorcockilla kaaos edustaa pahuutta, mutta myös liika laki on pahasta. Asetelmaa sekoittaa myös se, että pahikset ovat usein sympaattisia, ainakin jollain tavoin. Oikeasti vastenmielisiä heistä on hankalaa tehdä, sadismilla se onnistuu, mutta toisaalta sadismia pidettiin vähän halpana keinona.

Helmikuussa on yhteistyökokouksen loppuhätäilyjen lisäksi aiheena tietokoneet scifissä ja fantasiassa.

Mafiassa mainittuja (niitä, jotka nyt sopivasti lokeroituvat):

  • Konnia
    • Mervyn Peake: Titus Groan - Gormenghast
  • Vastuksia
    • Aliens -elokuvat/-sarjakuvat/-jne
    • Predator -elokuvat/-sarjakuvat/-jne
    • Ursula LeGuin: Earthsea (Maameri) -kirjat
    • Roger Zelazny: Amber
    • Jaws (Tappajahai)
    • The Birds (Linnut)
  • Harmaa mössö
    • Philip K. Dick: Do Androids Dream of Electric Sheep? - Blade Runner (Palkkionmetsästäjä - Blade Runner)
    • Joe M. Straczynski et al.: Babylon 5
    • Robert E. Howard: Conan
    • George R. R. Martin: A Song of Ice and Fire (Tulen ja jään laulu)
  • Järjestystä ja kaaosta
    • Michael Moorcock
    • Joe M. Straczynski et al.: Babylon 5

Ari Seppi