SPEKTRE

Haltiakääpiömafia 8.3.

Paikalle saapui tällä kertaa seitsemän spektreläistä. Alussa Jukka suositteli Piers Anthonyn seitsenosaista kirjasarjaa Incarnations of Immortality, jossa kuolemaksi päästään tappamalla kuolema.

Uusi Tähtien sota päätettiin käydä katsomassa jonakin iltana ja leffaillassa voitaisiin joskus katsoa toinen Pratchett-animaatioista (toinen on liian hirveä). Haltia- ja kääpiökeskustelu taas pyöri Tolkienin ja Pratchettin lisäksi paljon rooli- ja tietokonepelien ympärillä.

Haltioista oltiin heti aluksi muun muassa sitä mieltä, että ne ovat karmeita olentoja, joita ei ole kestänyt Tarun sormusten herrasta jälkeen paitsi Pratchettin Herraskaisessa väessä ja animessa.

Fantasian haltiat pohjautuvat yleensä vakiintuneeseen Tolkien-kaavaan suippokorvaisina hujoppeina. Tolkienin lehtikorvakuvauksen tarkentuminen suipoiksi lienee lähtöisin kuvituksesta, joskin sen yleisimmän Tolkien-kuvittajan, David Dayn, ensimmäisessä kirjassa korvat eivät vielä suipottaneet ja tukkakin aaltoili.

Toisenlaisia haltiakorvia löytyy esimerkiksi World of Warcraft -pelistä, jossa läpättäväkorvaiset haltiat näyttävät lepakoilta. Ovat fantasia-aiheiset pelitkin silti saaneet osansa Tolkien-vaikutteista, niin edellä mainittu World of Warcraft kuin Games Workshopin tekeleetkin. Osalla spektreläisistä haltiakuvaan oli vaikuttanut erityisesti keskimaaroolipelien kannet. Ja kuvituksellisena sivuhuomautuksena vihreät örkit ovat Games Workshopin vika.

Ulkomuodoltaan haltiat ovat useimmiten pitkiä ja hoikkia, vastaesimerkkinä Elfquest, jossa evoluutio lyhensi barbaarihaltioita. Samalla silmät ja korvat muuttuivat söpömmiksi. Elfquest-haltioista on myös spinoff-sarja, jossa esitellään näiden barbaarihaltioiden hyväposse-esi-isiä, jotka lentelivät avaruusaluksilla ja olivat pitempiä.

Haltioiden yleisolemus on kliseisemmillään Tolkienilta lainatun ylevä. Muita vaihtoehtoja ovat perinteisempi keijukainen ja mummelihaltia taikasauvoineen. Suomalaisessa perinteessä tutuimmat kotitonttutyyliset haltiat ovat fantasiassa harvinaisia, kelttimyyttien druidit taas tulevat vahvasti esiin.

Tolkieeniseen haltiakuvaan kuuluu myös loistava jousiampumistaito, mafiassa kaikki eivät pitäneet jousta haltioiden iloiseen ja jaloon julkisuuskuvaan sopivana aseena. Näitä jaloja haltioita kuvattiin erityisesti Tarussa sormusten herrasta, vielä Hobitissa Tolkien-haltiat eivät niin suuresti eronneet Herraskaisen väen haltioista.

Tolkienin haltiat olivat lähes kuolemattomia, mutta myöhemmät kirjailijat eivät ole seuranneet standardia yhtä tarkasti kuin ulkoasuasioissa, pitkään haltiat tuppaavat kyllä melkein aina elämään. Tolkienillakin puolihaltiat voivat kuitenkin valita ihmisen elämän, mutta vain parilta oikeastaan edes kysyttiin asiaa. Puolihaltioita eli pitkiä, kikattavia ja kalpeita tyyppejä löytyy myös Pratchettilta; niitä esiintyi itse asiassa jo ennen varsinaisia haltioita.

Inhottavia haltioita löytyy muun muassa Dungeon&Dragons -maailma Eberronista, jossa vanhempia palvovat haltiat ovat järjestyneisyydessään lähellä Tähtien sodan Imperiumia. Advanced Dungeon&Dragons -pelin mustat haltiat eivät ole kivoja nekään. Tolkienilla ilkeää haltiakansaa ei ole, vain ylimielisiä.

Haltiat kuvataan useimmiten luonnonläheisiksi, joten Pratchettin luonto tietenkin vihaa haltioita ja itse Maa yritti pitää niitä poissa. Taikuudessakin haltiat ovat usein hyviä, varmaan pitkäikäisyytensä seurausta. Tolkienilla tosin ei tehdä hirveästi taikoja, haltioiden paremmat kyvyt ja aistit saattavat vain vaikuttaa taikuudelta. Ainakin Elrond on silti velho, vaikka hänen tasostaan ei mafiassa päästykään yhteisymmärrykseen.

Silmarillionissa nähdään urbaaneja haltioita, Tarussa kaupungit ovat kadonneet ja haltiat piilottelevat. Roolipelimaailma Gloranthassa puolestaan tavalliset haltiat ovat kasveja ja mustahaltiat sieniä, jotka meditoivat maan alla. Kasvillisuusalue vaikuttaa luonnollisesti haltioidenkin ulkomuotoon.

Tad Williamsin Kolmen miekan tarun laulutaikuutta harjoittavia sithejä kehuttiin onnistuneeksi sovitukseksi Tolkienin haltioista: tarpeeksi, muttei liian kaukana esikuvistaan värjättyine hiuksineen ja muinaisine kaupunkikulttuureineen. Sithit myhös kammosivat rautaa. Haltioiden rautakammo tuleekin paljon Tolkienia varhaisemmasta anglosaksisesta perinteestä. Herraskaista väkeä -kirjassa haltiat eivät voineet kutsumatta kävellä rautaa rakastavien kivien portista.

Scifistäkin löytyy haltiamaisia kansoja: Warhammer 40000 -maailman eldarit olivat alunperin haltioita, mutta ovat nykyään muuttuneet alienmaisemmiksi. Star Trekin vulkaneilla on suipot korvat ja muitakin haltiaominaisuuksia, romulaanit puolestaan ovat pahoja haltioita. Babylon 5:ssä on minbaareita.

Olemuksellisesti kääpiöissä on haltioitakin vähemmän vaihtelua. Ne ovat lyhyitä ja vantteria ja puhuvat useimmiten skottiaksentilla (esimerkiksi Gimli ja Warcraft-kääpiöt). Fyysisenä erikoisuutena RuneQuest-roolipelin kääpiöt ovat käsiltään ja päältään ihmiskokoa. Parta tuntuu olevan kääpiöille ja niiden sukulaisille, tontuille, tärkeä: esimerkiksi Mestaritontun seikkailuissa noidat yrittivät katkaista tontulta partaa. Arcanumissakin parran ajaminen on kääpiöille vieras ajatus.

Scifipuolella kääpiötä nähtiin Babylon 5:n Zathraseissa, narnitkin ovat vähän kuin kääpiöitä: eivät pieniä, mutta asenteellisia ja kunniantuntoisia. Star Trekissä puolestaan ferengit saivat kääpiöroolin.

Haltioiden tapaan kääpiötkään eivät ole Tokienilla pahoja, läheltä ehkä liippaa kolme vääryyttä kärsinyttä vähäkääpiötä. Täysin hyviksiksi ei kääpiöitä kuitenkaan voi sanoa, taistelihan heitä Sauroninkin puolella. Toisaalla ainakin Arcanum-tietokoneroolipelin Magnus-kääpiö kerää sympatiapisteitä

Haltioiden tapaan kääpiötkään eivät ole Tokienilla pahoja, läheltä ehkä liippaa kolme vääryyttä kärsinyttä vähäkääpiötä. Täysin hyviksiksi ei kääpiöitä kuitenkaan voi sanoa, taistelihan heitä Sauroninkin puolella. Toisaalla ainakin Arcanum-tietokoneroolipelin Magnus-kääpiö kerää sympatiapisteitä.

Kääpiöt ovat yleensä sukua maahisille (paitsi tietenkin Kiekkomaailmassa). Forgotten Realms -maailmoissa työnjako on selvä: kääpiöt kallistuvat perinteisiin, maahiset keksintöihin. RuneQuestissa puolestaan kääpiöt hoitavat maailmankonetta.

Fionavarin kuvakudoksesta löydettiin sentään vähän omalaatuisempia kääpiöitä - ne kuuntelevat hiljaisuutta ja ovat jollain tavalla suomalaisia. Kääpiöillä on toki muutenkin haltioita enemmän skandinaavijuuria. Hobitin kääpiönimet esimerkiksi tulevat Eddasta ja viikinkintaruissa kääpiöt ovat taitavia seppiä.

Seppäluonteelle sopivasti he myös rakastavat kultaa ja taidokkaasti tehtyjä esineitä. Sekin on sopivaa, että esimerkiksi RuneQuestissa kääpiöt tehdään kivistä. Luolat ovatkin kääpiöiden luontaisin asuinympäristö ja yleiselinkeino on mainari. Artemis Fowlissa sopeutumista on tapahtunut siinä määrin, että mitään työkaluja ei tarvita. Kaivautuminen tapahtuu syömällä multaa, joka kiertää nopeasti ruuansulatuselimistön läpi. Hampaat ovat timanttia ja parta teräsvillaa.

Pratchettilta on odotettavissa kääpiörienausta lähiaikoina, seuraava kirja kertoo peikoista ja kääpiöistä. Naiskääpiöt ovat harvinaisia, mutta löytyy niitäkin esimerkiksi vähemmän yllättäen taas Pratchettilta ja Kolmen miekan tarusta.

Forgotten realmsissa kääpiöt ovat hyvin tolkienmaisia, mutta mahtuu mukaan pari pahiskääpiökansaakin ja lisäbonuksena kääpiöt osaavat muuttaa kokoaan. Narnian kääpiöt taas ovat kuvituksessa haltiamaisia suippoine korvineen. Rännin tarussa kahdeksatta kääpiötä puolestaan hävetään haltiamaisen runoilunsa vuoksi. Ja Pratchettilla on Casanundransa.

Kääpiöiden ja jättiläisten yhteyksiä pohdittiin yleisestikin, mutta löydettiin vain Advanced Dungeon&Dragons -pelissä kääpiöiden saama helpotus jättiläistenväistelyyn. Sitä ei kuitenkaan välttämättä voi pitää sukulaissuhteen mukanaan tuomana etuna.

Haltioiden lailla kääpiötkin ovat useimmiten menettäneet muinaista valtaansa, vastaesimerkkinä Earthdawn-roolipeli, jossa ne ovat lukuisin kansa. Seitsemän on usein kääpiöille merkittävä luku: esimerkkeinä Lumikin kääpiöitä oli seitsemän ja Tarussa taottiin seitsemän sormusta kääpiöille. Tolkienin haltiakielet ovat kuuluisia, ja Prattchetilla on oma hauska kääpiökielensä.

Haltiat ja kääpiöt ovat usein riidoissa keskenään, vaikka voisi kuvitella niiden liittoutuvan ihmistä vastaan. Elfquestissa, jossa peikot täyttävät kääpiöroolin, eivät välit haltioihin ole varsinaisesti vihamielisiä, mutta peikkojen haltioidenorjuutuskäytäntö aiheuttaa jonkinmoista skismaa. Dungeons&Dragonsissa ja RuneQuestissä haltiat vs. kääpiöt -kiista on usein varsin keinotekoinen. Shadowrunissa ihmiset ovat muuttuneet kääpiöiksi ja haltioiksi vasta vähän aikaa sitten eikä kiistaa ole vielä ehtinyt syntyä.

Mafiassa mainittuja
===================

- Tietysti:
 * J. R. R. Tolkien: The Hobbit (Hobitti, eli sinne ja takaisin)
 * J. R. R. Tolkien: The Lord of the Rings (Taru sormusten herrasta)
 * J. R. R. Tolkien: The Silmarillion (Simarillion)
- "Tarun jälkeen animehaltioiden lisäksi ainoat siedettävät haltiat":
 * Terry Pratchett: Lords and Ladies (Herraskaista väkeä)
- Muita
 * Wendy ja Richard Pini: Elfquest
 * Tad Williams: Memory, Sorrow and Thorn (Taru kolmesta miekasta)
 * Heikki Takala: Rännin taru - tätä kehotettiin välttämään, koska siinä oli vain
pari hauskaa juttua
- Pelejä, joissa haltioita ja kääpiöitä esiintyy
 * RuneQuest
 * Arcanum
 * Dungeons and Dragons
 * Warcraft
 * Warhammer 40000
 * Earthdawn
 * Shadowrun
- Aiheen ulkopuolelta
 * Piers Anthony: Incarnations of Immortality

Ari Seppi

Lisäys

Tästä suippokorvaisuuden yksityiskohdasta kommentoisin: peräisin kuvituksesta, ehkä hyvinkin, mutta ei minkään Tolkien- kuvittajan, vaan paljon varhaisemman. Arthur Rackham oli hyvin tunnettu ja suosittu brittiläinen satukuvittaja, eli 1867-1939, hänen kuvituksiaan näkee edelleen ja niitä ilmestyy ihan kokoelminakin (niin kuin meillä Rudolf Koivun). Luultavasti tunnistaisitte tyylin jos näkisitte jonkin hänen kuvansa: ai tämäkö se on. Hänen kuvissaan haltioilla, mutta myös eräillä hiisillä ja peikoilla ja keijukaisilla on suipot korvat, ja kuvia siis ilmestyi jo 1800-luvun puolella.

Epäilen kuitenkin, ettei kunnia korvamallista kuulu suoraan Rackhamille, pitäisi tarkistaa mitä kelttiläinen ja pohjoismainen tarusto kertoo haltioiden ja maahisten ulkonäöstä.


Liisa Rantalaiho